Vastuullinen sijoittaminen herättää keskustelua 

Mitä tarkoittaa käytännössä, että yhtymä suosii yrityksiä ja rahastoja, jotka edistävät vastuullista toimintaa?

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että niin suuri määrä sijoituksista, kuin vain riskin hajauttamismielessä on mahdollista, sijoitetaan kestävän kehityksen osake- ja korkorahastoihin. HYY omistaa kahta eri eettistä rahastoa, Sampo Kestävä Arvo Osake- ja Sampo Kestävä Arvo Korko -rahastoja.

Lisäksi ylioppilaskunta on määritellyt, että suomalaiset yritykset ovat lähtökohtaisesti vastuullisia. Jos suomalainen yritys tai konserni toimii osin ase, seksi-, tai tupakkateollisuudessa tai uhkapeli-alalla, ei tämän toiminnan osuus saa missään olosuhteissa olla yli 10 % yrityksen liikevaihdosta.
Sijoitukset kehittyvien maiden yrityksiin on määritelty vastuullisiksi, jos sijoittaminen kehittää maan työoloja eettisempään suuntaan. Lisäksi edellytetään, että kyseessä on pitkäaikainen sijoittaminen ja eettisyys on tarkastettu mahdollisuuksien mukaan.

Onko ylioppilaskunnalla sijoitustoiminnan eettistä ohjeistusta?

Sijoitustoiminnan osalta HYY Yhtymällä on ylioppilaskunnan hyväksymät sijoitustoiminnan periaatteet, joita sen hallintoneuvosto (kaikki jäsenet opiskelijoita) valmistelee ja joiden noudattamista se valvoo.

Miten saa tietää, mihin ylioppilaskunnan varoja on sijoitettu?

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sijoitusomaisuus arvopapereina on uusi asia. Sijoittaminen on käytännössä aloitettu tammikuussa 2006. Hallintoneuvosto ja HYY Yhtymän hallitus (enemmistö jäsenistä opiskelijoita) seuraavat ja valvovat neljännesvuosittain sijoitussalkun kehitystä ja vastuullisuutta. Yhtymähallitus on myös nimennyt sijoitustoimikunnan, jonka jäsenille mm. raportoidaan salkun tilanne ja sisältö kuukausitasolla. Sijoitussalkkuun pääset tutustumaan tästä.

Voiko yhtymän sijoitustoiminta tukea esimerkiksi lapsityövoimaa?

Avaamme sijoituksemme hyvin tarkasti neljännesvuosittain. Tällöin selvitämme myös rahastomme sisällön, eli tiedämme nimeltä kaikki yli 1000 yritystä, joihin olemme sijoittaneet. On haastavaa tutkia, onko lapsityövoimaa käytetty joissain näistä yrityksistä. Tähän apuna ovat ne harvat vastuullisen/eettisen sijoittamisen rahastot - mutta sijoittamalla pelkästään näihin järkevä hajautus ei toimi. Olemme pohtineet asiaa todella paljon - miten huomioida tämä asia? Yksi näkökulma on luottaa siihen, että rahaston hoitajat eivät sijoita lapsityövoimaa käyttäviin tai muuten epäeettisiin yrityksiin - heiltä itseltään menisi maine. Toinen mahdollinen tapa olisi ostaa jatkuvaa tutkimusta siitä, onko jokin yritys oikeudessa esim. YK-normeja rikkovista syistä? Ongelmaksi sijoittajalle muodostuu se, että kustannus saattaa roimasti ylittää tuoton. Vaikuttamismahdollisuus on pienellä sijoittajalla pieni – hajautusta ajatellen ”stock-picking” ei ole mahdollista, vaan piensijoittajan on tyydyttävä rahastojen käyttöön. Rahaston omistajana huomaa että vaikuttaminen on realistisesti ajatellen hidasta mutta ei toki mahdotonta. Yleisesti tuntuu että ylioppilaskunnan kaltaista organisaatiota kuunnellaan herkällä korvalla.

Kumpi on tärkeämpää: voitot vai eettisyys?

Voitto ja eettisyys eivät ole toisiaan poissulkevia. Kysymys on lähinnä tehokkaasta hajautuksesta, riskin ja tuoton suhteesta. Koska eettisyys on tärkeää, sitäkin näkökulmaa pohditaan koko ajan. Peruskysymys on ”Miten määritellään eettisyys”? Se jos mikä on suuri haaste!

HYY:n määritelmien mukaisilla vältettävillä toimialoilla, ase-, seksi-, tupakkateollisuus sekä uhkapelit, on tällä hetkellä sijoitettuna noin 0,5 % kokonaissalkusta rahastojen kautta. Näiden yritysten liikevaihto ei kuitenkaan välttämättä tule kokonaan vältettäviltä toimialoilta.

Tarvitaanko ylioppilaskunnan ja sen yritysten toiminnassa ylipäätään eettistä ohjeistusta?

Ylioppilaskunnille on hyvinkin luonnollista olla ensimmäisten joukossa herättämässä yhteiskunnallista keskustelua. Sijoitustoimintaansa liittyen HYY vie koko ajan viestiä rahaston hoitajille, että sijoituskohteiden pitäisi olla eettisiä, tehkää enemmän, tehkää paremmin. HYY pohtii keskuudessaan eettisyyttä. Koska yleisesti hyväksyttävän ja maailmanlaajuisesti järkevän eettisen normiston määritteleminen on haastava tehtävä, muodostuu matka sitä kohden tärkeimmäksi. Tärkeintä on rummuttaa eettisyydestä, puhua sen puolesta, pyrkiä etsimään ja löytämään yhä uusia keinoja kunnioittaen kunkin maan kulttuuria ja tapoja.