Uusi kirja avaa ikkunoita itämaisen kauneuden maailmoihin

Uusi kirja avaa ikkunoita itämaisen kauneuden maailmoihin
Minna Eväsojan toimittama tietoteos Itämainen estetiikka on matkakirja vieraaseen

FT, dosentti Minna Eväsoja on toimittanut kirjan Itämainen estetiikka (Gaudeamus 2011). Teos avaa ikkunoita itämaisen kauneuden maailmoihin ja pohtii, mitä eri kulttuureissa on eri aikoina arvostettu ja pidetty kauniina. Tarkastelun lähtökohtana on, kuinka kauneus ja sen arvostaminen ilmenevät jokapäiväisessä elämässä.

”Länsimaissa korostetaan usein arjen estetiikkaa itämaisen taiteen olennaisena piirteenä”, Minna Eväsoja sanoo. ”Täällä tosin arjen estetiikka ymmärretään usein varsin eri tavoin kuin Aasiassa: Arjen estetiikalla ei tarkoiteta ’itämaissa’ arjen luksusta tai jotain ylimääräistä, joka tuo ylellisyyden tunnetta arkeen, vaan tyytyväisyyden löytämistä vähästä. Sillä viitataan sellaiseen mielentilaan, jossa materiaalista puutetta ei pidetä elämää rajoittavana tekijänä. Myös oma vaillinaisuus tunnistetaan ja hyväksytään.”

Itämainen estetiikka -teoksessa hahmotetaan pitkä ajallinen kaari noin vuodesta 3000 eaa. nykypäivään ja tarkastellaan esteettisiä käsityksiä muun muassa Kiinassa, Japanissa, Kaakkois-Aasiassa, Intiassa, Mesopotamiassa, suufilaisessa mystiikassa, muinaisessa Egyptissä sekä arabialais-islamilaisessa kulttuurissa. Lännen ja idän suhteet paljastuvat moninaisiksi ja kiehtoviksi: meille tuttujen näkökulmien rinnalla on monia muita mahdollisia tapoja hahmottaa maailmaa.

Pauline von Bonsdorff kirjoittaa kirjan johdannossa, että taiteella ja ylipäänsä kulttuurilla on erityisluonne kulttuurien välisessä ymmärtämisessä: taideteokset puhuttelevat ihmisiä suoremmin ja vahvemmin kuin monet muut ilmiöt. Itämainen estetiikka on matkakirja vieraaseen. ”Toivon, että kirja nostaa lukijan hetkeksi arjen yläpuolelle mielikuvitusmaailman mahdollistamassa ajattomuudessa ja rajattomuudessa”, Eväsoja sanoo.

Otteita teoksesta:

”Itämainen estetiikka on paitsi tieteellisesti myös kulttuuri- ja taidekasvatuksellisesti tärkeä perusteos. Se on matkakirja vieraaseen, jossa voimme nyt tuntea olevamme hieman enemmän kotona. Itse matkaa se ei korvaa: se on jokaisen tehtävä itse.” (Pauline von Bonsdorff teoksen johdannossa)

”Sydämeen keskittymällä suufit ovat pyrkineet keskittämään tietoisuutensa jumalalliseen todellisuuteen. He ovat usein kuvanneet sydäntä peilinä, joka on puhdistamisen tarpeessa. Metafora on peräisin ajalta, jolloin peilit olivat metallia, ja niitä piti kiillottaa jatkuvasti, jotta ne heijastivat kunnolla. Sydän taas täytyy puhdistaa pahojen tekojen ja egon liasta, että se voisi heijastaa jumalallista todellisuutta.” (Mikko Viitamäki)

”Elämä hovissa oli pyhitetty taiteille: runoudelle, kirjallisuudelle, kukkien asettelulle, maalaamiselle, kalligrafialle ja tuoksujen valmistamiselle. Tuoksupuita polttamalla asuinrakennuksiin ja vaatteisiin saatiin hienostunut tuoksu, joka on Japanissa perinteisesti toiminut myös hajuvesien korvikkeena.” (Minna Eväsoja Heian-kauden hovielämästä Japanissa)

”Kalligrafia ei ole kuva näkyvästä maailmasta, se ei ole representaatio todellisuudesta. Kalligrafi ottaa käyttöönsä olemassa olevan kirjoitusmerkin, jolla kylläkin on tietty merkitys, mutta hän luo sen avulla oman kehonsa liikkeen kautta ja siveltimenvedoillaan oman henkilökohtaisen näkemyksensä maailmassa vaikuttavien voimien liikkeestä, ja siten hän ylittää kirjoitusmerkin kirjaimellisen sisällön. Kalligrafiassa on samalla hetkellä läsnä vuosisatojen, jopa vuosituhansien, taakse ulottuva menneisyys ja siveltimenvedon hetki eli nykyisyys.” (Minna Törmä)

Kirjoittajat:

Pauline von Bonsdorff, Minna Eväsoja, Jaakko Hämeen-Anttila, Virpi Hämeen-Anttila, Pirjo Lapinkivi, Jukka O. Miettinen, Jaana Toivari-Viitala, Minna Törmä ja Mikko Viitamäki

Lisätietoa Gaudeamuksen sivuilta.