Tele-visioita – Mediakulttuurin muuttuvat muodot (Gaudeamus 2011)

Television inhokit ja idolit ovat tärkeä osa kulttuurista muistia
Uudessa kirjassa tutkijat kysyvät, miten televisio esittää todellisuutta, muistia ja historiaa

Televisio on säilyttänyt asemansa tärkeänä ja suosittuna mediumina huolimatta 1900-luvun lopun mediakulttuurin murroksista. Muutoksesta onkin tullut osa television kulttuurista identiteettiä. Samalla television muuttuvien muotojen ymmärtämisestä ja kriittisestä tarkastelusta on tullut erityisen tärkeää kulttuurista pääomaa.

Mediatutkijat Sari Elfving ja Mari Pajala ovat toimittaneet kirjan Tele-visioita – Mediakulttuurin muuttuvat muodot (Gaudeamus 2011). Teos tutustuttaa televisiotutkimuksen peruskäsitteisiin, televisio-ohjelmien tärkeimpiin muotoihin ja niiden historialliseen kehitykseen. Suomalaista televisiokulttuuria tarkastellaan kirjassa varhaisvuosilta nykyhetkeen sekä julkisen palvelun että kaupallisen television näkökulmasta.

”Televisio puhuttelee katsojiaan kansalaisina ajankohtaisia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä käsittelevässä draamassa, poleemisissa keskusteluohjelmissa tai tulkitessaan historiaa erilaisissa asiaohjelmissa. Televisiosta on muodostunut esimerkiksi fiktiosarjojen kautta pysyvyyden, jatkuvuuden ja tuttuuden kokemuksien tuottaja”, Elfving ja Pajala sanovat.

Tele-visioita-teoksen analyyseista käy ilmi, että yksittäisten henkilöiden teoilla tai pelkällä ulkonäöllä on voinut olla suuria kulttuurisia ja poliittisia merkityksiä televisioyleisöille. ”Lenita Airiston kuohkea kampaus ja feministiset lausunnot ovat tuoneet poliittis-affektiivista polttoainetta sukupuolikysymykseen samalla tavoin kuin vaikkapa yksittäisen iskelmän tapa tulkita yksinäisen perheenisän roolia”, Elfving ja Pajala toteavat.

**

Otteita teoksesta:

”Seitsemäs hetki -ohjelman tallenteista voi päätellä, että naisten ja miesten tasa-arvoa koskevien asenteiden muuttaminen eri yhteiskuntaelämän tasoilla on ollut hidas ja kivulloinenkin prosessi. Tallenteista voi päätellä myös, että Lenita Airisto oli tv-keskustelun konventioita rikkovine eleineen ja puhetapoineen perinteisen sukupuolijärjestyksen näkökulmasta erityisen kiusallinen hahmo. Lisäksi päättelen, että juuri uusi kaupallinen tv-kanava antoi tilaa Lenita Airiston kaltaisille epäsovinnaisille esiintyjille ja konventioita rikkovien keskusteluasetelmien ja puheenvuorojen esittämiselle.” (Laura Saarenmaa)

”Dokumentaarisen katseen rinnalla elää myös vahvasti draamallinen katse, historiallisten tapahtumien värittäminen yksilön, ajan muotivirtausten ja mediakulttuurin uusien ilmiöiden näkökulmasta. Tätä taustaa vasten on yllättävää, että Uutishuoneen kaltainen televisiosarja toistaa melko ongelmattomasti aikaisempaa historiankirjoitusta. Se myös osoittaa, ettei ainakaan instituutio itse – tässä tapauksessa draaman tuottaja, julkisen palvelun yleisradioyhtiö – kykene kovin helposti tarjoamaan uudenlaista näkökulmaa omaan historiaansa.” (Iiris Ruoho)

”Idolsin katsojaa suostutellaan hyväksymään se lähtökohta, että muuntautumisalttiudesta voi kilpailla ja että tämä kilpailu itsessään voidaan ajoittain asettaa leikkimieliseen valoon – ilmeisen vakavuutensa vuoksi. Tarkemmin sanoen, muuntautumisleikki on osa Idolsin kilpailullisuutta, osa Idols-kilpailun merkitystä.” (Sari Elfving)

**

Kirjoittajat: Henry Bacon, Sari Elfving, Jenni Hokka, Heidi Keinonen, Jukka Kortti, Kaarina Nikunen, Mari Pajala, Iiris Ruoho ja Laura Saarenmaa

Lisätietoa Gaudeamuksen sivuilta.