Sanna Karkulehto: Seksin mediamarkkinat (Gaudeamus 2011)

Seksin mediamarkkinoita hallitsee halun ja kiellon liitto
Sanna Karkulehto analysoi uudessa kirjassaan seksipakkomielteistä mediamaailmaa

Seksuaalisuudesta näyttäisi muodostuneen yksi nykykulttuurin näkyvimmistä pakkomielteistä ja kiehtovimmista paljastusten kohteista. Siitä on tullut myös muodikas markkinointiväline, jonka avulla myydään mediassa lähes mitä tahansa. Professori Sanna Karkulehto kirjoitti aiheesta kirjan Seksin mediamarkkinat (Gaudeamus 2011). Teoksessa hän esittelee tiiviisti alan tutkimuksen peruskäsitteet ja keskeiset teoreetikot ja esittää havainnollisia esimerkkejä seksin ja median moninaisista kytköksistä.

”Seksi kiinnostaa ja kiihottaa mutta herättää myös paheksuntaa, moralismia, torjuntaa, pelkoa ja ahdistusta”, Karkulehto sanoo. ”Nimenomaan mediassa seksuaalisuudesta puhutaan ja kirjoitetaan ja sitä esitetään jatkuvasti, mutta samanaikaisesti mediakulttuurissa on läsnä myös sellaisia seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä asioita, joita paheksutaan, marginalisoidaan ja toiseutetaan tai konkreettisesti kielletään näkymästä julkisesti. Mediassa työstetään tätä sallitun ja kielletyn seksuaalisuuden välistä rajaa tauotta.”

”Nyt pidetään jopa poliittisesti korrektina sitä, että tehdään näkyväksi heteroseksuaalisuudesta eroavia seksuaalisuuden esityksiä, ja varsinkin viihteessä ja mainonnassa niitä on pidetty uutuudenviehätyksensä, erilaisuutensa, eksoottisuutensa ja jännittävyytensä vuoksi erinomaisina katsojalukujen kasvattajina ja myynninedistäjinä.” Queer on siis muotia, tosin kesytetyssä muodossa.

”Viimeaikaisen mediaviihteen homo on yleensä juuri sellainen elegantti, trendikäs ja turhamainen, hyvin toimeentuleva, sanavalmis ja valkoinen, keskiluokkaiseksi mielletty kaupunkilaismies, johon on esimerkiksi Sillä silmällä -sarjan tyyppisissä esityksissä totuttu ja jonka yhteydessä seksuaalisuuteen viitataan korkeintaan kaksimielisen huumorin avulla”, Karkulehto toteaa.

”Seksuaalisuuden kulttuurisissa esityksissä läsnä oleva paradoksi, seksuaalisuuden peittelyn ja paljastaminen ristiveto sekä halun ja kiellon liitto, kiehtoo juuri siksi, että se saa aina uusia muotoja, sekä siksi, että seksuaalisuus pakenee näin jatkuvasti sallitun rajoja.”

Otteita teoksesta:

”’Homo-Marskin’ tapausta voi analysoida yhtenä seksin mediamarkkinoiden ilmentymänä, jossa jopa Suomen entisen presidentin seksuaalisuus valjastetaan palvelemaan median myyntiä mutta jossa presidentin seksuaalisuudesta muodostuu samalla myös keino kaapittaa kansallisissa kertomuksissa usein arkaluontoisena pidettyä ja mielellään vaiettua sisällissodan perintöä.” (Katariina Lillqvistin Uralin perhonen -animaation mediavastaanotosta)

”Viime aikoina lanseerattu kulutuskeskeinen pinkin rahan täyteinen queer- tai homoelämäntyyli asettaa toteutuakseen useita tiukkarajaisia yhteiskunnallis-sosiaalis-taloudellisia vaatimuksia ja edellytyksiä. Tämä osoittaa sen, että nykymediaan näkyväksi hyväksytty queer on suhteellisen nuori ja terve, valkoihoinen, länsimainen, kaupunkilainen, hyvin toimeentuleva ja keskiluokkainen sekä trendikkäästi työskentelevä, asuva, pukeutuva ja juhliva queer.”

”[Sinkkuelämää-sarjassa] leikitellään ainakin pintatasolla erilaisilla, heteronormeista poikkeavilla seksuaalisuuksilla ja tehdään erilaisia roolinottoja ja performansseja. Näin siinä ruokitaan valtavirtakatsojien heteronostalgian ja -kaipuun nälkää eli ruokitaan kaipuuta aikaan, jolloin heteronormit olivat muuttumattomia ja vakaita ja rajat sukupuolten ja seksuaalisuuksien välillä selviä. Nälkä sammutetaan palauttamalla heterojärjestys aina lopuksi paikoilleen ja takaisin uomiinsa.”

Kirjoittaja:

Sanna Karkulehto on kotimaisen kirjallisuuden professori Jyväskylän yliopistossa, kirjallisuuden ja kulttuurintutkimuksen dosentti Oulun yliopistossa ja naistutkimuksen dosentti Lapin yliopistossa.

Lisätietoa Gaudeamuksen sivuilta.