Raimo Harjulan kirja historian Jeesuksesta etsii miestä myyttien takaa

Jeesus-hahmo on kotiutunut vaihtuviin myyttisiin maisemiin
Raimo Harjulan kirja historian Jeesuksesta etsii miestä myyttien takaa

Evankeliumien kertomus Jeesus Nasaretilaisesta on tuttu. Dosentti Raimo Harjula paneutuu historian tunteman galilealaisen julistajan vaiheisiin ja merkitykseen nyt ilmestyvässä tietoteoksessaan Jeesus - mies myyttien takana (Gaudeamus 2011). Teos on ensimmäinen suomalainen uskontotieteellinen tutkimus historian Jeesuksen elämästä ja persoonasta.

”Historian Jeesuksen julistuksen ja opetuksen ytimenä oli Jumalan valtakunta: Jumalan rakkaus kaikkia luotuja kohtaan ja lähimmäisen rakastamisen rajaton velvoite – korostuksia, jotka jo pelkkinä ajatuksina herättivät arvostelua osassa fariseuksia ja lainoppineita”, Harjula sanoo.

”Evankeliumien kertomuksissa Jeesus itse myös käytännössä asettui syrjäytyneiden ja halveksittujen ihmisten puolelle ja yleensäkin ihmisen puolelle fariseusten ja lainopettajien edustamaan uskonnolliseen järjestelmään sisältynyttä hengellistä väkivaltaa vastaan.”

Harjulan mukaan Jeesus ärsytti aikansa uskonnollista eliittiä muun muassa puhuessaan Jumalasta ’isänä’. ”Jeesuksen julistus Jumalasta Isänä oli hänen omaleimainen tuotemerkkinsä”, Harjula toteaa.

Tärkein Jeesuksen kuolemaan liitetty uskonnollinen merkitys kiteytyy kristillisessä sovitusopissa, ja tunnetuin Jeesus-hahmo lienee ristillä riippuva, kärsivä ja runneltu sovitusuhri. ”Länsimaisessa kristillisyydessä tärkeä oppi Jeesuksen kuolemasta koko maailman synnit sovittavana uhrina ei perustu historian Jeesuksen omaan julistukseen. Oppi on tullut kristinuskoon lähinnä apostoli Paavalin teologian ja Johanneksen nimissä säilyneen kristillisen perinteen vaikutuksesta”, Harjula sanoo.

Harjula kuvaa kirjassaan myös Jeesus-hahmon kotiutumista mitä erilaisimpiin uskonto- ja sosiaalikulttuurisiin maisemiin. Jeesus on löytynyt esimerkiksi naishahmoisena japanilaisesta taiteesta ja hiihtäjänä karjalaisista perinnetaruista. ”Jeesus pyritään kotiuttamaan kulloiseenkin sosiokulttuuriseen ja poliittiseen kontekstiin mahdollisimman ymmärrettävässä ja merkittävässä hahmossa”, Harjula selittää.

Otteita teoksesta:

”Kun kristinuskosta tuli 300-luvulla Rooman imperiumin valtionuskonto, Jeesuksen syntymäjuhla sijoitettiin Mithra-kultin tärkeimpään juhlapäivään, joulukuun 25. päivänä vietettyyn Voittamattoman Auringon päivään. Symbolisesti tämä juhlapäivä osui vuoden pimeimpään aikaan heti talvipäivän seisauksen jälkeen, jolloin päivä on jo alkanut pidentyä. Kristillinen joulu syrjäytti Mithran juhlan, Voittamaton Aurinko oli kohdannut voittajansa, Maailman Valon.”

”Evankeliumien kärjistetty kuva juutalaisten uskonnollisesta eliitistä Jeesuksen säälimättömänä vainoajana on johtanut tulkintaan, jonka mukaan juutalaisten johtomiesten onnistui lopulta tuomita Jeesus Mooseksen lain nojalla kuolemaan. Pontius Pilatus roomalaisen miehitysvallan edustajana olisi vain vahvistanut tämän tuomion ja pannut sen täytäntöön. Kristinuskon vaikutushistoriassa nämä jo evankeliumeissa kylvetyt vihan siemenet ovat myötävaikuttaneet juutalaisvainoihin monissa kristityissä maissa, aina toisen maailmansodan aikaista natsi-Saksan holokaustia myöten.”

”Historian Jeesus ei ollut kristinuskon perustaja, kuten ei kukaan muukaan tietty henkilö. Uuden uskonnon ja kristillisen kirkon henkiseksi ja hengelliseksi kasvualustaksi muodostui lähinnä varhaiskristillisyyden hellenistinen haara. Kristinuskon muotoutumisprosessi ei suinkaan kruunannut historian Jeesusta uuden uskonnon perustajaksi, vaan päinvastoin nopeutti hänen marssiaan mytologian yöhön.”

Tekijä:

Raimo Harjula (s. 1937) on Helsingin yliopiston uskontotieteen dosentti ja tutkija, joka on kristinuskon lisäksi perehtynyt buddhalaisuuteen, hinduismiin ja Itä-Afrikan perinteisiin uskontoihin.

Lisätietoa Gaudeamuksen sivuilta.