Pehmeä vallankumous. Psykoanalyysi, taide, politiikka

Pehmeä vallankumous. Psykoanalyysi, taide, politiikka (Gaudeamus 2009, suomentanut ja toimittanut Janne Porttikivi; kirjoituksen "Taide: puhuvat päät" suomentanut Elia Lennes).

Slavoj Žižek (s. 1949) on kiistelty slovenialainen filosofi ja psykoanalyytikko, jota monet pitävät yhtenä aikamme merkittävimmistä ajattelijoista.

Pehmeä vallankumous tarjoaa kattavan läpileikkauksen Žižekin ajatteluun. Kirjoituksissaan Žižek liikkuu suvereenisti niin populaarikulttuurin, tieteen ja taiteen kuin tavallisen arjen, politiikan, uskonnon ja teoreettisen spekulaationkin välillä. Hän analysoi kulttuurisia ja poliittisia ilmiöitä tavalla, joka saa näkemään ne uudessa ja usein yllättävässä valossa. Žižek arvostelee monia nykyajattelun valta­virtauksia (kulttuurintutkimus, kognitiotieteet, feminismi, postmodernismin eri muodot), mutta samalla pyrkii tarjoamaan niille vaihtoehdon.

Žižekin ajattelu on omalaatuinen sekoitus Hegeliä ja Hitchcockia, Schellingiä ja kyberavaruutta, Kantia ja hovi­rakkautta, Lacania ja omintakeista huumoria. Hänen ajattelunsa voi herättää vastustusta ja ärsyttää, mutta koskaan se ei ole latteaa tai mitäänsanomatonta.

Sisällys:

Suomentajan esipuhe (Janne Porttikivi)

I Teoria: Nautinnon aluskasvillisuus: miten populaarikulttuuri voi toimia johdantona Lacanin ajatteluun • Kant ja (vastaan) Sade • Reaalisen kierre • Tiede: kognitivismi Freudin kera

II Elokuva: Mitä psykoanalyysi voi kertoa kyberavaruudesta? • Matrix eli perversion kaksi puolta • Taide: puhuvat päät

III Politiikka: Nauti kansastasi niin kuin itsestäsi! • Eettistä väkivaltaa? Kyllä, kiitos • Pehmeä vallankumous

"Todelliset vahingot tulevat esiin vasta pitkällä aikavälillä. Tiedostammeko, että olemme parhaillaan keskellä "pehmeää vallankumousta", jonka edetessä perustavimmatkin kansainvälisiä suhteita määräävät kirjoittamattomat säännöt ovat muuttuneet? (---)Kun sodan puolella olevat johtajat joutuvat sen raa’an tosiasian eteen, ettei heidän politiikallaan ole enemmistön tukea, he tukeutuvat perverssiin retoriseen temppuun ja nojaavat vanhaan itsestäänselvyyteen, siihen, että "todellinen johtaja johtaa, ei seuraa". Tämä on aika paksua johtajilta, joiden pakkomielteenä ovat mielipidetiedustelut." (Žižek: Pehmeä vallankumous).

Lue lisää Gaudeamuksen verkkosivuilta.