Lemmikeistä on tullut muodin uhreja ja ekologisia ongelmia

Lemmikeistä on tullut muodin uhreja ja ekologisia ongelmia

Seppo Turunen pohtii kirjassaan lemmikkien elämää ja ihmisen luontosuhdetta

Professori, eläinfysiologian dosentti Seppo Turunen on perehtynyt kesyihin ja villeihin lemmikkieläimiimme biologian ja luonnonsuojelun näkökulmasta. Nyt ilmestyvässä kirjassaan Lemmikkielämää (Gaudeamus 2011) hän pohtii ihmisen eläinsuhdetta alkaen kesyttämisen historiasta ja päätyen ihmisen ja luonnonvaraisten eläinten rinnakkaiselon kysymyksiin.

Ihmisen eläinsuhteen moderni ja nurja puoli näkyy Turusen mukaan kaikkein selvimmin siinä, miten lemmikkieläinten jalostus on vaikuttanut eläinten terveyteen. ”Jalostuksen jatkuessa ja saadessa yhä merkillisempiä tavoitteita lemmikeistä on tullut monesti alkuperäisten kantamuotojensa irvikuvia lukuisine perinnöllisine sairauksineen. Koirilla ongelma on pahin.”

”Koiranomistajat ovat osattomia lemmikkiensä ongelmiin; he ovat ehkä tahtomattaan tai harhaan johdettuina joutuneet omaishoitajiksi ja tekevät parhaansa hoidokin auttamiseksi. Vastuutahot löytyvät koirankasvattajista, näyttelyjen ylläpitämästä muotokilpailusta ja kennelklubien sääntöjä ylläpitävistä tahoista.”

”Rinnan lemmikkiharrastuksen yleistymisen kanssa näkyy toisenlainen suuntaus: ihmisten vieraantuminen luonnonvaraisista eläimistä siinä missä tavallisista metsäpuista ja muista kasveista.”

”Nykyisessä muodossaan ja laajuudessaan lemmikkien pitämistä on syytä arvioida uudelleen”, Turunen toteaa. ”Lemmikkieläimen antama kaveruus on tietenkin asia, jolle on vaikea löytää korvaavia ratkaisuja, ja ihmisten yksinäisyys on kaupungistumisen myötä vain kasvamassa. Tästä huolimatta toivoisi muunkinlaisia ratkaisuja löytyvän”, hän jatkaa. ”Voisimme opettaa lapsemme ja lastenlapsemme nauttimaan lemmikkien sijasta luonnosta sekä sen eläin- ja kasvilajeista.”

Otteita teoksesta:

”Mitä enemmän ihmisen ja eläimen yhteiseloon perehtyy, sitä paremmin joutuu huomaamaan, että eläin on kuitenkin vain välikappale jonkin meille tärkeän tavoitteen toteuttamiseksi. Siihen voi purkaa tunteita, se ei väitä vastaan ja se on komennuksessamme aivan toisella tapaa kuin toinen ihminen. Jonkinlainen vallan tunne tässä kaikessa on mukana.”

”Maaseudulla koira on vielä alkuperäisessä tehtävässään isäntänsä metsästyskaverina tai lampaiden paimenena. Kaupungissa se on yhä useammin yksinoloon pitkästynyt, lemmikkirooliin jalostettu ja ongelmineenkin omistajalleen tärkeä seuralainen.”

”Eläinsuojelua ja luonnonvarojen riittävyyttä edistettäessä selkeä askel on, että lemmikkikoiran valinnoissa alamme suosia terveitä, hyväluonteisia, keskikokoisia ja mieluusti sekarotuisia koiria. Koiran pitäisi myös muistuttaa eläintä selvine kuonoineen, pystykorvineen ja jäntevine pitkine jalkoineen.”

”Kerääminen luonnosta lemmikeiksi ja elintarvikkeiksi uhkaa 2000-luvun alkupuolen tilastojen mukaan lähes 300 sammakkoeläinlajin tulevaisuutta. Tässä pätee sama kuin muissakin eläinryhmissä: lajin harvinaisuus lisää sen haluttavuutta. Luonnosta pyynnin haittoihin kuuluu se, että kuljetusten aikana eläimiä kuolee paljon, ja monesti loputkin kuolevat terraarioihinsa muutamassa kuukaudessa.”

”Siinä missä lemmikkieläimet ovat omistajiensa yksityisomaisuutta makumieltymyksiä ja aikatauluja myöten, luonnonvaraisia eläimiä ei omisteta. Tällainen ero vaikuttaa kohentavasti eläinsuhteeseen. Vastuu luonnonvaraisten eläinten menestymisestä kuuluu jokaiselle, ja silloin joudumme ottamaan vastuuta myös naapureistamme ja ympäristön tilasta.”

Kirjan tiedot:

Seppo Turunen: Lemmikkielämää. Ihmisen eläinsuhde ja eläinten hyödyntäminen. Gaudeamus 2011.

Tekijä:

Professori Seppo Turunen (s. 1945) on Helsingin yliopiston eläinfysiologian dosentti ja Korkeasaaren eläintarhan entinen johtaja. Hän on toiminut myös Suomen Biologian Seura Vanamon puheenjohtajana.

Lisätietoa Gaudeamuksen sivuilta.