Leevi Lehdon Ulysses-käännös houkuttaa lukijan huikaisevaan epävarmuuden piirileikkiin

Leevi Lehdon Ulysses-käännös houkuttaa lukijan huikaisevaan epävarmuuden piirileikkiin
James Joycen riemukkaita sanaleikkejä pursuava romaani suorastaan pakottaa lukemaan itsensä

Irlantilaisen James Joycen (1882–1941) suurromaani Ulysses ilmestyi vuonna 1922 Pariisissa. Kääntäjä ja runoilija Leevi Lehto on viettänyt käännöstyön kimpussa Odysseuksen harharetkien ajan, kymmenen vuotta. Nyt hänen työnsä on valmis: uusi suomennos Ulysses (Gaudeamus 2012) ilmestyy kesäkuun 13. päivänä.

Ulysses seuraa jo legendoiksi muodostuneiden päähenkilöidensä, aviopari Leopold ja Molly Bloomin sekä nuoren Stephen Dedaluksen, päivää Dublinissa 16. kesäkuuta 1904. Samalla teos on syvälle käyvä tutkielma historian, taiteen, seksuaalisuuden ja ihmisenä olemisen ehdoista.

Leevi Lehto kuvaa suomennostaan käännöksen käännökseksi, joka kohtaa etäisyyttä ja kääntämistä koskevat kysymykset joka rivillään. ”Joyce itse huolehti jäätävän johdonmukaisesti siitä, että Ulysses on mahdollisimman etäällä jokaisesta mahdollisesta lukijastaan”, Lehto toteaa. ”Silti se suorastaan pakottaa lukemaan itsensä.”

”Samaan aikaan se, että Ulysses itse jo on käännös, ilmenee muun muassa sen jokaisen lauseen, ilmaisun, sanan, usein kirjaimenkin pyörryttävässä monitulkintaisuudessa. Mikään ei yksinkertaisesti ole vain niin kuin se on. Lukijaa houkutellaan tiettyyn epävarmuuden piirileikkiin.”

Joycen teos pursuaa riemukkaita kielellisiä kiemuroita, poliittisia piilomerkityksiä ja monitahoisia viittauksia muualle kirjallisuuteen. Niiden viidakossa lukijaa auttaa uuden suomennoksen laaja selitysosa. Lehto kuvaa Joycen tyyliä kollaasimaiseksi. ”Romaanin lukemattomissa sanaleikeissä kääntäjän uskollisuus tekijän tarkoitusperille johtaa uskottomuuteen. Voi kääntää tarkasti vain, jos hyväksyy sen myötä mukaan hiipivät lisämerkitykset.”

***
Ote teoksesta:

Hän kohottaa kätensä. Hunnut putoavat. Oi, kukkia! Kellot kellojen kellojen kanssa soiden.
– Niin, todellakin, kveekari-kirjastonhoitaja sanoi. Erittäin opettavainen keskustelu. Hra Mulliganilla, veikkaanma, on myös teoriansa näytelmästä ja Shakespearesta. Elämän kaikkien puolten tulisi olla edustettuina. Hän hymyili kaikille puolille tasapuolisesti.
Buck Mulligan ajatteli, hämmentyneenä:
– Shakespeare? hän sanoi. Olen kuullut nimen jossain.

***

James Joyce: Ulysses. Suomentanut Leevi Lehto. Gaudeamus 2012. (Alkuteos 1922.)

Lisätietoa Gaudeamuksen sivuilta.