Helsinki takaisin jaloilleen – Askelia toimivampaan kaupunkiin (Gaudeamus 2011)

Kaikki suomalaiset ovat kaupunkilaisia
Pasi Mäenpää hahmottelee Helsinki takaisin jaloilleen -kirjassaan avaraa urbanismia

Kaupunkisosiologi, VTT Pasi Mäenpää halusi kirjoittaa Helsingistä ja suomalaisesta kaupunkilaisuudesta kirjan, jossa hän sanoo ääneen myös sen, mikä yleensä jää tutkimusraporteissa kertomatta. Mäenpään tietoteos Helsinki takaisin jaloilleen – Askelia toimivampaan kaupunkiin (Gaudeamus 2011) ilmestyy nyt.

Mäenpää toteaa, että Suomessa kaupunkien historiaa on totuttu pitämään lyhyenä ja kaupunkikulttuuria ohuena. Hän pyrkii eroon turpeeseen sidotusta suomalaisesta identiteettikäsityksestä. ”Meillä on jo kaupunki taloineen ja tiloineen, kaupunkilaiset identiteetteineen ja puuhineen, kaupunki¬kulttuuri tapoineen ja toimineen. Suomalaisten suhde kaupunkiin ei ole maalainen – suomalaisten suhde maaseutuun on kaupunkilainen.” Mäenpään teoksessaan hahmottelemassa avarassa urbanismissa on monenasteista ja monenlaista kaupunkilaisuutta ja kaupunkimaisuutta.

”Oikeastaan kaikki suomalaiset ovat kaupunkilaisia”, Mäenpää sanoo. ”Avaran urbanismin silmälasein katsottuna myös pientaloelämä kaupunki¬rakenteen ulkopuolella on urbaania. On järkevämpää mieltää kaupungista riippuvainen, liikkuva ja sosiaalisilta kontakteiltaan monipuolinen elämäntapa kaupunkilaiseksi kuin maalaiseksi, vaikka asumisen ulkoiset olot olisivat piirteiltään epäurbaanit. Toiminta, käytännöt ja arki ratkaisevat, ei miljöö ja identiteetti.”

Mäenpää käsittelee kirjassaan kriittisesti Helsingin kehittämistoimia, joissa tavoitteet ja keinot ovat hänen mukaansa vaihtaneet paikkaa. ”Uusi ajattelutapa, jossa vanha, suomalaiskansallinen, maalaisuuteen ja luontoon kiinnittyvä identiteetinmuodostus käännetään ympäri elämäntavan ymmärtämiseksi kaupunkilaisena, tarjoaa myös kaupunkisuunnittelulle positiivisemman lähtökohdan.”

Otteita teoksesta:

”Kun nykyihminen ajaa mökille viikonlopuksi, hoitaa pihaansa, pyöräilee kansallispuistoon retkelle, meloo ulkoluodoille tai patikoi Lapissa, hän saattaa mieltää palaavansa aitosuomalaiseen kokemusmaailmaan, joka edelsi nykyistä kaupunkielämää. Harvat ilmiöt ovat kuitenkaan niin moderneja, niin urbaaneja ja niin eurooppalaisia kuin kesähuvila, puutarhanhoito ja luontoretkeily.”

”Toimisiko Guggenheim-museo generaattorina keskustelulle taiteen monista, ristiriitaisista merkityksistä, vai huokuisiko se pelkkää huomioarvoa Helsingille, maailmanluokan kaupungille? Olisiko se taideareena helsinkiläisille vai Helsingin hallinnon uusin pelinappula? Ikävä kyllä, vinksahtanut kaupunkipolitiikka antaa aiheen epäillä jälkimmäistä. Helsinki hallintona tarvitsee Guggenheimin, mutta tarvitseeko Helsinki yhteisönä? Sitä ei kaupunkipoliittinen keskustelu käsittele, koska sen katse on kaupunkien kilpailussa, ei kaupunkilaisissa.”

”Se, että monikulttuurisuuden ongelmat ja uhat sijoittuvat lähiöihin, ei johdu vain maahanmuuttajien, köyhyyden ja sosiaalisten ongelmien kasaantumisesta alueille. Se johtuu myös kanssakäymistä ja suvaitsevaisuutta edistävien julkisten tilojen puutteesta. Esikaupungit toimittavat yksipuolisesti pelkän asuinalueen virkaa. Jos kokoavaa julkista tilaa ei ole, ihmiset eivät kohtaa toiseutta neutraalilla ei-kenenkään maalla, vaan ainoastaan kodin yksityisessä piirissä. Kotipiiristä katsottuna taas kaikki muut ihmiset, varsinkin poikkeavat, ovat lähtökohtaisesti ympäristöhaitta. Kaupungin julkisessa tilassa erilaisuus on pikemmin rikkaus ja urbaanin elävyyden lähde.”

Pasi Mäenpää: Helsinki takaisin jaloilleen. Askelia toimivampaan kaupunkiin. Gaudeamus 2011.

Lisätietoa Gaudeamuksen sivuilta.