Edward W. Said: Orientalismi

Orientalismi on mielen takoma kahle
Edward W. Saidin Orientalismi ilmestyi suomeksi

Edward W. Saidin Orientalismi on jälkikoloniaalisen kritiikin avainteos. Vuonna 1978 alun perin ilmestynyt teos ilmestyi nyt suomeksi (Gaudeamus 2011) ja on yhä viiltävän ajankohtainen. Teoksen on kääntänyt suomeksi Kati Pitkänen.

Orientalismissa Said (1935–2003) tarkastelee länsimaisia käsityksiä orientista ja sen asukkaista. Ajatus itäisen maailman ”toiseudesta” on juurtunut syvälle länsimaiseen kulttuuriin. Sen ilmentymiä Said löytää niin antiikin Kreikan näytelmistä, 1800-luvun ranskalaisten kirjailijoiden teksteistä kuin siirtomaahallinnon johtohahmojen kirjoituksistakin. Esiin nousevat tyypilliset mielikuvat salaperäisistä itämaista, kiihkeistä itämaalaisista ja uhkaavasta islamista.

Saidin mukaan orientalismi – oppi idästä ja sen asukkaista – oli lännen tapa hallita orienttia ja jopa tuottaa se. Orientalismi nivoutui kiinteästi imperialismiin ja tuki sitä. Arvioidessaan orientalismin voimaa ja kestoa Said ammentaa myös omista kokemuksistaan länteen muuttaneena palestiinalaisena.

Mukana suomenkielisessä laitoksessa ovat myös Saidin myöhemmin kirjoittamat jälkisanat ja uusi esipuhe. Niissä hän käsittelee teoksensa nostattamaa keskustelua ja etsii vaihtoehtoa yksinkertaistaville kuville lännestä ja idästä toistensa vihollisina.

”Tämä teos on myös varoitus”, Said kirjoittaa. ”Orientalismin kaltaisia ajatusjärjestelmiä, vallan diskursseja, ideologisia kuvitelmia – mielen takomia kahleita – on liian helppo muodostaa, soveltaa ja ryhtyä vartioimaan.”

Otteita teoksesta:

”Orientalismi on tapa tulla toimeen orientin kanssa ja perustuu itämaiden erityisasemaan eurooppalaisessa ja länsimaisessa kokemusmaailmassa. Orientti ei ole vain Euroopan vieressä, vaan se on myös Euroopan suurimpia, rikkaimpia ja vanhimpia siirtomaa-alueita. Se on eurooppalaisten sivilisaatioiden ja kielten alkulähde, Euroopan kulttuurinen haastaja ja Euroopan voimakkaimpia ja useimmin toistuvia kuvia toisesta.”

”Orientalismi on tapa ajatella, joka perustuu (…) erotteluun ’itämaiden’ ja useimmiten ’länsimaiden’ välillä. Niinpä lukuisat runoilijat, romaanikirjailijat, filosofit, politiikan teoreetikot, taloustieteilijät ja siirtomaiden hallintovirkamiehet ovat hyväksyneet idän ja lännen erottelun. Sen pohjalta he ovat kehittäneet teorioita, eepoksia, romaaneja, sosiaalisia kuvauksia ja poliittisia katsauksia, jotka käsittelevät itämaita ja itämaalaisia sekä heidän tapojaan, ’mielenlaatuaan’, kohtaloaan ja niin edespäin.”

”’Idän’ ja ’lännen’ kaltaiset maantieteelliset lohkot ovat täysin ihmisen tekoa. Orientti on siis lännen tavoin idea, jolla on oma historiansa, sanastonsa ja kuvastonsa.”

”[H]umanismi on loppujen lopuksi ainoa ja – olisin valmis jopa väittämään – lopullinen voima, jonka voimme asettaa inhimillistä historiaa vääristäviä epäinhimillisiä käytänteitä ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Nykyään apunamme on demokraattinen virtuaaliulottuvuus. Se on avoin kaikille käyttäjille tavalla, josta aiemmat tyrannien tai puhdasoppisten sukupolvet eivät osanneet uneksia.” (Said vuoden 2003 esipuheessaan.)

Lisätietoa Gaudeamuksen sivuilta.